Tuossa saunan lauteilla istuskellessani kävin miettimään yleisesti itsenäisyyttä. Ja varsinkin suomen itsenäisyyttä ja kuinka merkityksellistä se meille suomalaisille on.

Ja varsinkin osataanko me sitä arvostaa, vaalia ja säilyttää ?

Suomalaisten itsenäisyys on ollut mielestäni vaakalaudalla varsinkin vuonna 1939, kun neuvostoliitto hyökkäsi suomeen. Yhdessä sotadokumentissa kirjailija Eeva Kilpi kertoi sen aikaisista lapsen mietteistään ja tietyllä tavalla se meikäläiseen kolahti.

Silloin koko suomen kansa oli yhtenä miehenä, naisena ja lapsena yhdistynyt yhteistä vihollista vastaan.

Neuvostoliiton tarkoitus oli katkaista suomen kansan henkinen selkäranka ja se tiedettiin rintamalla ja kotona. Eeva Kilpi kertoi, että lapsilla, kuten hälläkin oli tapana joka ilta rukoilla että jumala suojelisi suomea ja puolustaisi suomea neuvostoliiton miehitykseltä.

Eli suomi selvisi henkisenä voittajana tuosta 3 kk sodasta. Jatkosota olikin sitten jo oma episodinsa.

Mutta ajatellaanpa, että mitä olisi tuolloin tapahtunut jos neuvostoliitto olisi valloittanut suomen. Kohtalomme olisi ollut varmaankin samankaltainen, kuten se muilla naapurikansoillamme on ollut.

Oma mielipiteeni on se, että esim. virossa ei osata itsenäisyyttä arvostaa yhtä voimakkaasti kuin suomessa ja varsinkin sen puolesta ei olla niin voimakkaasti edes taistelemaan. Tähän viittaa viron nopea siirtyminen neuvostoleiristä nato-leiriin ja ilman sen suurempia tunnontuskia tai erimielisyyksiä.

Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että virolaisten henkinen itsenäisyys murrettiin jo vuonna 1939, kun ne liitettiin neuvostoliittoon.

Tällöin kansa ei voi arvostaa itsenäisyyttä, koska sen puolesta ei olla taisteltu. 

Suomessa tapellaan natoon liittymisestä hyvinkin voimakkaasti, mutta naton puolestapuhujat eivät tajua että suomalaisten sisällä on vankkumaton isänmaanrakkaus ja usko omiin voimiin, joka juontaa alkuperänsä noista vuoden 1939 tapahtumista.

Minun mielestä tämä on todellista realismia ja oikeata ajatusmaailmaa. Jos itsenäisyys on uhattuna, niin vihollista ei torju kuin sen oma kansa. Tämä on aina oltava jokaisen omaa suvereniteettia rakastavan kansan ajatus.

Mitkään ulkopuoliset turvatakuut eivät sitä estä ja tällöin on ihan turha hautautua pilvilinnoihin, että kyllä muut meitä sitten auttavat kun hätä tulee käteen.

Itsenäisyyttä on tahto puolustaa omaa maatansa omin asein. Tämä on muistettava, kun keskustelemme natosta
Itsenäisyyttä on tahto päättää omista asioistaan, ilman muiden tahtoa. Tämä on muistettava silloin kun keskustelemme eu:sta
Itsenäisyyttä on tahto päättää omien sotavoimien käytöstä. Tämä on muistettava, kun lähetämme joukkojamme eu:n
, naton rauhankumppanuus tai yk:n päättämiin sotiin.

Tärkeintä kaikessa olisi kuitenkin se, että jokainen miettisi omassa itsessään, että mitä itsenäisyys on ja mitä se loppujen lopuksi meille kullekin merkitsee, jos suomen etu ja muiden maiden edut menevät ristiin.

Kuuntelemmeko oman sydämemme ääntä, vaiko heilutammeko häntää ja pureksimme pahan lääkkeen jonkun paperin palan takia, johon olemme menneet nimen sutaisemaan.

Itsenäisyyden voi menettää helposti ja nopeasti, mutta sen palauttaminen on vaikeata. Katsokaa viroa, latviaa ja liettuaa ja verratkaa niitä suomeen henkisesti, niin näette eron.