Olemme hyvää vauhtia menossa kohti valvontayhteiskuntaa, jossa erilaisilla nykyajan negatiivisilla lieveilmiöillä oikeutetaan kansalaisen tarkempi valvonta. Niin taloudellisesti, henkisesti, että fyysisesti.

Käyn tässä blogiosassa keräämään asioita, jotka koen ns. kyttäämisenä. Siihen en ota kantaa, että onko niillä jokin hyvä motiivi vai jokin kahlehtiva ihmisoikeuden riistoyritys. Tuon vain esille sen, mitä ei aikaisemmin ollut olemassa. Eli tietotekniikan luomia seurantamahdollisuuksia, joita nyky-yhteiskunta käyttää hyväkseen.

Tässä vaiheessa on jo olemassa erilaiset muovikortit, tie-ja valvonta-kamerat, kasvo-, sormenjälki- ja dna-tunnistukset, jotka tuovat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia valvoa kansalaista hyvinkin tarkasti.

Enää puuttuu vain se sirun pistäminen ihon alle, niin nykyihminen on sen jälkeen merkitty kuin teurastamolle menevä kinkku.